Ranska on yksi tunnetuimmista maista kulttuurintutkimuksen alalla. Jean Baudrillardin ajattelu liitetään usein postmodernismiin ja jälkistrukturalismiin. Baudrillard on tullut tunnetuksi mediakriittisyydestään ja kulutusyhteiskunnan kritiikistä. Yksi Baudrillardin tavaramerkeistä on hänen tapansa provosoida ja kääntää asiat päälaelleen. Esimerkkinä tällaisesta on muun muassa hänen teoksensa Persianlahden sotaa ei käyty. Baudrillardin teesi on, että totuutta ei ole olemassa. Tästä häntä on myös paljon kritisoitu.
Toinen merkittävä ranskalainen kulttuurintutkimuksen teoreetikko on Pierre Bourdieu. Hän puhui esimerkiksi sosiaalisesta ja kulttuurisesta pääomasta. Hänen vaikutustaan pidetään merkittävänä esimerkiksi uskontotieteisiin, mediatutkimukseen ja sosiaalihistoriaan. Bourdieu oli erittäin kiinnostunut luokan käsitteestä, tästä kertoo esimerkiksi hänen kuuluisa teoksensa ”la distinction”, jossa hän osoittaa sen, että henkilön kiinnostuksen kohteet ovat sidoksissa hänen sosiaalikuokkaansa. Esimerkiksi golfin peluu ei kuulu Bourdieun ajattelun mukaan työläisten harrastuksiin. Samoin taideharrastus on usein yläluokan kiinnostuksen kohteena, koska he ovat olleet taiteen kanssa tekemisissä pienestä pitäen. Bourdieun tutkimus oli poikkeuksellisen laajaa – hänen kiinnostuksen kohteitaan olivat muun muassa ranskalainen yhteiskunta ja Algerian berberiväestö. Myös Jacques Derrida on suuri nimi ranskalaisessa kulttuurintutkimuksessa, erityisesti kirjallisuudentutkimuksessa. Derridan ajattelun mukaan jokainen kirja sisältää lukemattomia näkökulmia, jotka ovat helposti ristiriidassa keskenään. Hänen ajattelunsa mukaan jonkin asian merkitys syntyy suhteessa sellaisen asian kanssa, jota se ei ole.
