Kirjallisuusterapian alkulähteillä

Kirjallisuusterapian alkulähteillä

Kirjallisuus- ja kirjoittamisterapiasta on nykypäivänä suuri apu niin mielenterveystyössä kuin tavallisessa terveydenhuollossakin, ja alan opiskelusta on tullut yhä suositumpaa. Se on terapiamuoto, jota harjoitetaan joko ohjatuissa ryhmissä tai yksilöterapiana, joko itse tuotettua tekstiä tai valmista kirjallista aineistoa käyttäen. Keskiössä eivät ole ulkoiset, esimerkiksi kieliopilliset ongelmat, vaan kirjoitusten luova sisältö, josta annettu ja saatu palaute muodostaa koko terapian ytimen. Kirjoittamisen terapeuttisuus perustuu siihen, että uusia kielikuvia keksimällä potilas voi saada uusia oivalluksia elämästään. Kirjoittaminen auttaa ylipäätään jäsentämään sikin sokin olevia ajatusrykelmiä parempaan järjestykseen, ja toisaalta ottamaan etäisyyttä asioihin, jotka tuottavat ahdistusta juuri nyt.

Seuraavassa lyhyt katsaus siihen, mistä ja milloin kirjallisuusterapia sai aikoinaan alkunsa ja minkälaisiin erilaisiin ajatuksiin ja ajatuskokonaisuuksiin, eli teorioihin se pohjautuu.

Nykymuotoinen kirjallisuusterapia sai alkunsa Yhdysvalloissa, kun ensimmäisen maailmansodan veteraaneille alettiin järjestää ”terapeuttista” lukemista. Tätä toimintatapaa alettiin kutsua biblioterapiaksi. Biblioterapia kehittyi runoterapiaksi, joka käsitti muutakin kuin pelkkää runojen lukemista.

Kirjallissuusterapia pohjautuu useisiin erilaisiin taustateorioihin, joiden pohjalta kirjallisuusterapian kenttä on jakautunut erilaisiin koulukuntiin. Jotkut nojaavat psykoanalyyttiseen teoriaan, gestalt-teoriaan ja gestalt-terapiaan, toiset taas Jungilaiseen ja Adlerilaiseen teoriaan. Kirjallisuus- ja kirjoittamisterapiaa voidaan lähestyä myös refleksiivisyyden kautta, mikä onkin viime vuosina ollut yleistymään päin.

Huolimatta siitä, että psykoanalyysin isänä pidetty Sigmund Freud ei pitänyt runoutta lainkaan terapeuttisena, vaan päinvastoin ajatteli, että taiteen tekemisen taustalla on usein neuroosi, on hänen psykoanalyyttisellä teoriallaan yhteys kirjallisuusterapiaan. Sekä psykoanalyysissä että kirjallisuusterapiassa käsitellään tunteita ja käytetään sanoja näiden tunteiden ilmaisemiseen. Tässä tunteiden käsittelyssä käytetään hyväksi tiedostamatonta, eli niin sanotun alitajuisen ja esitietoisen mielen ”tuotteita”. Tähän alitajuiseen ja esitietoiseen mieleen päästään sekä psykoanalyysissä että kirjallisuusterapiassa käsiksi symbolien avulla. Esimerkiksi potilaan tajunnanvirtateksteissä usein esiintyvien sisustustuotteiden voidaan tulkita todellisuudessa tarkoittavan jotakin muuta kuin varsinaisia sisustustuotteita, ne voivat symboloida esimerkiksi kätkettyjä tunteita tai muistoja.

Freudista poiketen hänen oppilaansa ja sittemmin kilpailijansa C.G. Jung piti runouden merkitystä ja sanomaa hyvin suuressa arvossa. Hän ajatteli, ettei runon psykologinen analyysi ole oleellista, vaan tärkeintä on keskittyä runoissa esiintyvien symboleiden paljastaviin merkityksiin.

Fritz ja Laura Perlsin 1940- ja 1950-luvuilla kehittämä gestalt-terapia perustuu eksistentiaalipsykologiaan sekä fenomenologiaan, joka on filosofinen suuntaus, jossa korostetaan välitöntä, ikään kuin maailmasta eristettyä kokemusta. Kokemusta pyritään ymmärtämään ja kuvailemaan ilman, että apuna käytettäisiin sanallista tulkitsemista. Asiat pyritään kuvailemaan ikään kuin ”asioina itsessään”.

Alfred Adler ajatteli, että ihmiset kehittelevät elämästään kuvitelmia ja tarinoita, joilla saattaa olla heille jokin funktio, vaikka ne ovatkin epärealistisia. Hänen mukaansa ihmiset ovat tavallisesti ”eteenpäinsuuntautuneita”, eli heitä motivoi ennemminkin se, mitä saattaa tapahtua tulevaisuudessa kuin se, mitä menneisyydessä on jo tapahtunut.

Refleksiivisyydellä tarkoitetaan kirjallisuusterapian yhteydessä syvällistä prosessia, jossa terapiaan osallistuva pohtii niitä yksilöllisiä taustatekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, mitä hän tuntee ja ajattelee. Tämä tapahtuu tutustumalla (reflektoimalla) omiin ajatuksiin ikään kuin peiliin katsomalla. Totuus ei löydy tuolta ulkoa, vaan se löytyy täältä sisältä.

Suomessa kirjallisuusterapiaa harjoitettiin aluksi mielenterveyspotilaiden hoidon yhteydessä 1970-luvulla runoterapian nimellä. Suomen Kirjallisuusterapiayhdistys ry – Föreningen för Biblioterapi i Finland perustettiin vuonna 1981. Se oli Euroopan ensimmäinen kirjallisuusterapiaan keskittyvä yhdistys ja julkaisee vielä tänäkin päivänä kahdesti vuodessa ilmestyvää Kirjallisuusterapia-lehteä.