Kulttuurialan opinnot kiinnostavat monia nuoria. Tällä sivustolla käsittelemme, mitä kulttuurialan opinnot voivat sisältää. Kulttuurialan opinnoilla ymmärretään suppeasti sellaiset oppiaineet kuten ”kulttuurintutkimus” (kuten kulttuurintutkimus, kulttuuriantropologia ja etnografia. Kulttuuri kuitenkin ymmärretään usein hyvin laajasti – jopa niin, että kaikenlainen inhimillinen toiminta voidaan yhdistää kulttuuriin. Kulttuuri terminä onkin peräisin maataloudesta – kulttuuri viittaa silloin maanviljelyyn.
Etnografialla tarkoitetaan kenttätutkimusta. Etnografi saattaa esimerkiksi viettää tutkittavan kohteen parissa viikkoja tai kuukausia ja tehdä havaintoja. Havainnointi voi olla osallistuvaa, jolloin tutkija on osa ryhmää tai tutkija voi olla ulkopuolinen havainnoija. Kulttuuriantrolopogi on kiinnostunut jostain tietystä ryhmästä, esimerkiksi alkuperäiskansoista. Monet kulttuuriantropologit pyrkivät esimerkiksi opimaan tutkittavan kohderyhmän kielen.
Kielet ja kulttuuri ovat tyypillinen kulttuurialan opintosuuntaus. Yleisiä Suomen yliopistoissa opetettavia aineita ovat esim. suomen kieli ja kulttuuri, englannin kieli ja kulttuuri ja venäjän kieli ja kulttuuri. Joissakin yliopistoissa, erityisesti Helsingissä on mahdollista opiskella myös harvinaisempia kieliä. Myös suomen kieltä voi opiskella monissa suomalaisissa yliopistoissa, monissa yliopistoissa suomen kielten opinnot ovat suunnattu niin suomenkielisille kuin ulkomaalaisille. Suomen kieltä voi myös opiskella joissakin ulkomaisissa yliopistoissa, esimerkiksi Pariisissa, Tallinnassa ja Kiinassakin.
Kulttuurintutkimus kuuluu humanistisen alan opintoihin. Lisäksi kulttuurialan opinnot voivat olla osa yhteiskuntatieteen opintoja ja monessa yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa kulttuurintutkimuksen käsitteet ovat laajasti käytettyjä. Kulttuurintutkimuksessa ollaan kiinnostuneita kulttuurisista käytänteistä nyky-yhteiskunnassa. Se käsittelee hyvin erilaisia teemoja kuten valtasuhteet, etnisyys, luokka, ideologia ja sukupuoli.
Kulttuurintutkimus jaetaan usein kahteen suuntaukseen. Ensimmäisessä suuntauksessa, kulturalismissa, pääpaino on kulttuurin käsitteessä. Erityisen kiinnostuneita ollaan esimerkiksi kirjallisuudesta ja taiteesta. Strukturalismissa, jonka tunnetuin edustaja on Claude Levi-Strauss, kulttuurista ollaan kiinnostuneita erityisesti ideologian näkökulmasta.
Keskeisiä kulttuurintutkimuksen uranuurtajia ovat muun muassa Roland Barthes, John Fiske, Lawrence Grossberg, Pierre Bourdieu ja Jean Baudrillard. Suomalaisista kulttuurintutkimuksen vaikuttajista nostamme esiin Pertti Alasuutarin ja Mikko Lehtosen. Myöhemmin tällä sivustolla käymme läpi joitakin heistä.
Kulttuurintutkimuksessa sovelletaan monia erilaisia teorioita. Näistä voidaan mainita esimerkiksi marxismi, semiotiikka, feministinen teoria, kirjallisuuden teoriat, viestinnän teoriat, postmodernit ja poststrukturaalit teoriat. Myös näitä käsitteitä avaamme tällä sivustolla. Viime vuosina kulttuurintutkimuksessa on myös alettu painottaa globalisaatiota ja viestintäteknologiaa.
Kulttuurintutkimus on ollut perinteisesti yhteiskuntakriittinen. Sen edustajat ovat usein asettuneet kritisoimaan uusliberalistista talouspolitiikkaa. Kulttuurintutkimusta on syytetty kuitenkin siitä, että he antavat liikaa painoarvoa kulttuurille ja unohtavat talouden merkityksen.
Sivusto on tarkoitettu suomenkieliselle lukijalle. Siksi pääpaino on kulttuurialan opinnoissa Suomessa. Kuitenkin, vertaamme myös Suomen järjestelmää muihin maihi, erityisesti englantilaiseen, amerikkalaiseen, Kanadan ja Ranskan tutkimukseen.
Kulttuurintutkimuksesta on paljon materiaalia netissä. Tosin englannin tai esimerkiksi ranskan kielellä materiaalia löytyy huomattavasti enemmän kuin suomeksi. Suomeksi ilmestyy esimerkiksi kulttuurintutkimus aikakauslehti. Kyseessä on monitieteinen aikakauslehti, joka on kiinnostunut kulttuurin muutoksista ja merkityksistä. Lehdessä kulttuuria tarkastellaan esimerkiksi globalisaation, sukupuolen, uuden teknologian ja toiseuden kautta.
Tällä sivustolla siis käsittelemme kulttuurialaa yleisesti, opintojen rakennetta ja työllistymismahdollisuuksia. Sen lisäksi tarkastellaan eri aloja, kuten mediatutkimusta, kieliä, kulttuuriantropologiaa, etnomusikologiaa ja kirjallisuutta. Aihetta käsitellään niin teorioiden kuin käytännön esimerkkien pohjalta. Teksti on suunnattu alaa vähemmän tuntevalle lukijakunnalle, eli edeltäviä yliopisto-opintoja ei vaadita.
